Carde: ”Pyydä vähän, vaadi täydellisyyttä”

Notkeus. Aktivisuus ja keveys. Tasapaino.

Eversti Christian Carden (s. 1939) prinsiipit ovat tuttuja ja selkeitä − mutta niin kovin vaikeita toteuttaa. Klassisen ratsastuksen mestari, entinen olympiatason kouluratsastaja ja valmentaja naurahtaa tasapainon olevan kaikkien ratsukoiden ongelma.

Arvaat varmaan, mitä pystyväiset hevoset ja taitavat ratsastajat harjoittelivat Carden klinikalla viime viikonloppuna Mäntsälässä? Juurikin perusasioita. Hevosen tasapainottamista ja notkistamista, oikein asettumista, tuntumaa.

 

Ole kiinnostava

Carde odottaa hevoselta ehdotonta kuuliaisuutta. Nostaakseen hevosen tuntosarvet pystyyn ja pitääkseen ne pystyssä ratsastajan on hänen mielestään oltava selkeä, pidettävä harjoitukset lyhyinä, tarjottava taukoja hevoselle ja vaihdettava tehtävää usein.

− Valmistele, pyydä, lopeta. Usein.

Carden silmien alla hevosta pyydetään suorittamaan tehtävät hitaasti, mutta aktiivisesti.

Carden opissa paljon käyneet oppilaat ratsastivat pyytämättä toteen everstin toiveen vaihtelevuudesta. Ratsastaja pyysi hevosta kävelemään ympyrää oikealle, kokoamaan, asettumaan ulos, asettumaan sisään, venyttämään eteen alas, asettumaan vasemman kierroksen ympyrälle, taipumaan käyntipiruetille, kokoamaan ravia, venymään eteen alas. Kaikki tämä parin ympyrän aikana.

Carden Suomeen tuonut, hänen oppilaansa Niina Kirjorinne ratsasti klinikalla kahta hevostaan. Toinen hevosista oli suomenhevonen, joka hänellä on ollut vasta muutaman kuukauden. Ryhdikäs hevonen vaikutti hyvin keskittyneeltä suorittaessaan vaihtelevia tehtäviä.

 

Käytä päätäsi

Jos hevonen ei ymmärtänyt, mitä siltä haluttiin, Carde valitsi tehtävän, joka auttoi hevosta ymmärtämään.

− Hevonen tekee sen, mikä on sille helpointa. Aina se ei ole hevoselle eduksi. Ole älykäs ratsastaja! Ajattele!

Laukanvaihtojen harjoittelun älykäs ratsastaja voi aloittaa ympyrällä, kootussa laukassa. Asetus ulos tekee vaihdosta hevoselle helpon. Harjoitusta voi toistaa 3-4 kertaa päivässä ja kun se sujuu, voi siirtyä tekemään saman harjoituksen keskilaukassa. Sen jälkeen vaihtoja voi harjoitella suoralla.

Kun ratsastaja kertoi hevosen nojaavan oikealle, Carde pyysi ratsastajaa ratsastamaan ympyrää, asettamaan hevosen ulos ja pienentämään ympyrää. Ympyrää suurentaessa hevosta pyydettiin asettumaan sisälle. Tehtävän tarkoitus oli notkistaa hevosta.

− Ratsastajat ajattelevat aina vain hevosen jalkoja. Kaulaa ei pyritä liikuttamaan. Se on virhe. Jos haluamme hevosesta notkean, meidän on vahvistettava ja liikutettava myös kaulaa. Pyydä kaulaa vasemmalle ja oikealle, lyhyeksi ylös ja pitkäksi eteen.

Ranskalaismestari myönsi asettumisesta muotoutuneen hänelle pakkomielle iän myötä. Oikein asettuneen hevosen kaulan lihakset rentoutuvat ja se mahdollistaa notkean liikkeen.

− Ole tarkkana, ettei hevonen taivu kaulan keskeltä! Lyhyt- ja paksukaulaisille suomenhevosille oikein asettuminen ei ole helppoa.

Jos tehtävä oli hevoselle vaikea, ohjasi Carde ratsastajaa pyytämään hevoselta vain muutaman askeleen.

− Pyydä vain vähän, mutta vaadi täydellisyyttä.

− Hevosen koulutuksessa edetään usein liian nopeasti, pyydetään hevonen liian pyöreäksi, kun pitäisi ottaa jatkuvasti pieniä askeleita ja edetä hitaasti. Etenet nopeammin, kun otat aikaa opettaaksesi tehtävät hevoselle kunnolla, silloin sinun ei tarvitse korjata virheitä myöhemmin.

Cardella on kuuden p-kirjaimen lista hyvän ratsukoulutuksen periaatteista. Niistä tärkein on ensimmäinen, valmistelu.

Valmistele (preparation). Ota huomioon hevosen ikä, kunto ja koulutustaso. Valitse pyyntöösi oikea hetki ja paikka kentällä, valitse oikea apu.

Ole kärsivällinen (patience). Pyydä ja odota. Anna hevoselle aikaa ymmärtää apusi.

Ole periksiantamaton (persistency). Älä suostu kompromisseihin. Pyydä, kunnes hevonen antaa haluamasi vastauksen.

Etene askel askeleelta (progression). Etene helposta tehtävästä vaikeampaan. Etene millimetri kerrallaan kohti tavoitetta. Käytä voimistuvia apuja.

Ole tarkka ja selkeä (precision). Ole pyynnöissäsi ehdottoman tarkka. Ennen kuin pyydät, ole varma, että tiedät, mitä pyydät.

Kiitä (praise). Et voi koskaan ylistää hevostasi liikaa, paitsi, jos teet sen väärällä hetkellä. Kiitä ja anna lepotaukoja.

 

Harjoittele oikeaa tuntumaa

Yksi ratsastajan apu oli Carden listalla ylitse muiden. Tuntuma. Tuntuman täytyy olla vakaa, selkeä ja jatkuva. Carden mielestä ihmisen pitää päättää, millaisen tuntuman hän haluaa ja hevosen pitää se hyväksyä.

Joillekin ratsastajille Carde teetti tuntumaharjoitusta. Hän opetti hevosen hyväksymään tuntuman pyytämällä ratsastajaa ottamaan ohjat yhteen käteen ja pitämällä ohjakäden hevosen kaulaa vasten.

− Hevonen hyväksyy ohjan nopeammin, kun se tuntee yhtä aikaa käden kaulalla ja kuolaimen suussa.

Siitä Carde oli tarkka, että ohjasotteet eivät suuntautuneet taaksepäin. Ulko-ohja kokoaa ja hidastaa, sitä nostetaan. Sisäohja asettaa ja ohjaa, sitä liikutetaan tarvittaessa sisään ja alas. Pidätys tehdään sulkemalla sormet, myötäys sormet avaamalla.

Eteen ja alas -venytykseen Carde antoi vinkin. Hän kehotti liikuttamaan sormia ja hieman vastustamaan samalla, kun hevonen venyttää eteen. Se auttaa hevosta pitämään etuosan kannateltuna ja venyttämään alas yläkautta.

 

Mikä on palkinto, mikä rangaistus?

Carde kiinnitti huomionsa siihen, miten hevonen liikkui. Aika vähän ranskalaismestari puuttui ratsastajan apuihin – jos tuntuma oli hänelle mieluinen. Hevosta opetettiin paineen ja myötäämisen avulla. Carde ei korostanut myötäämisen ajoitusta yhtä paljon kuin esimerkiksi syyskuussa Suomessa vieraillut Andrew McLean. Carde myös vaati hevoselta enemmän ja nosti sen stressitasoa korkeammalle kuin australialaiskouluttaja teki.

Oppimisteoria näyttää hiipivän myös kokeneiden mestareiden sanastoon. Eversti Carde puhui rangaistuksista ja palkinnoista. Hän kehotti ratsastajia palkitsemaan hevosiaan myötäämällä, suomalla taukoja ja taputtamalla kaulalle. Tosin tuo hevosen taputtamisen on jo tutkimuksissakin osoitettu olevan hevoselle arvoton palkkio, siitä esimerkiksi hevosen oppimista tutkinut McLean puhuu paljon.

Rangaistuksia Carde kehotti välttämään, mutta se, mikä on ihmisen ja hevosen arvio rangaistuksesta jäi käsittelemättä. Ihmisen maailmassa rangaistus saattaa olla vasta se, kun hevosta lyödään raipalla suutuspäissä, kun tarkoituksena on satuttaa. Hevonen saattaa määritellä rangaistuksen täysin eri tavalla. Jo pelon aavistus, rangaistuksen pelko tai jatkuva naputtaminen saattavat olla rangaistuksia hevoselle.

 

Teksti: Teija Uurinmäki

 

 

 

Vastaa

About teijauu