Opi ratsastamaan paremmin: Kuuntele kehoasi

Ratsastajan täytyy osata kuunnella kehoaan ja hallita sitä erinomaisesti. Onneksi kehotietoisuuden harjoittelu on yksinkertaista ja helppoa. Ei tarvitse edes hikoilla. Aloita läsnäoloharjoituksilla.

Laita silmät kiinni. Kosketa oikealla kädellä nenääsi. Kosketa sen jälkeen oikealla kädellä vasenta olkapäätäsi ja nosta samaan aikaan vasen jalka ilmaan. Jos osuit nenääsi ja sait jalan ylös, sinulla on ainakin auttava kehotietoisuus, valmentaja, fysioterapeutti Julia Wejberg aloitti luentonsa ratsastajien kehotietoisuusklinikalla itsenäisyyspäivänä.

Kuten varmaan tiesit, ratsastajalle auttava kehotietoisuus ei riitä. Jokaisen ratsastajan täytyy olla hyvin tietoinen kehostaan. Hyvä uutinen on se, että kehotietoisuuttaan voi kehittää kuten mitä tahansa taitoa. Wejberg ja kansainvälisesti menestynyt kilparatsastaja ja kasvatustieteilijä Arnella Nyman antoivat Brain and Body Awareness -klinikalla ratsastajille vinkkejä, miten se tehdään.

KEHOTIETOISUUS ON KYKYÄ KUUNNELLA JA HALLITA

Kehotietoisuus on asentoaistin ja liikeaistin täsmällisyyttä, kykyä hallita ja kuunnella kehoaan. Koordinaatiokyky, tasapaino ja ketteryys ovat kehonhallintaa.

Kehotietoisuutta on se, että havaitset oman kehosi tuntemuksia. Tunnet nälän, päänsäryn, lihaskireyden. Tunnet mihin suuntaan ja millä vauhdilla raajasi liikkuvat. Tunnet erot vasemman ja oikean istuinluun liikkeessä. Tiedostat, missä asennossa olet. Sekin on kehotietoisuutta, että huomaat itsesi ulkoa tulevat ärsykkeet aisteillasi. Tunnet tuulen vireen ihollasi, huomaat kylmyyden ja maistat appelsiinin mehukkaan makeuden.

Ratsastajan täytyy pystyä aktivoimaan useita lihasryhmiä samanaikaisesti, reagoida nopeasti, omata hyvä tasapaino, liiketunto ja erottelukyky, osata lukea hevosta ja ennakoida hevosen liikkeitä. Kaikki tämä edellyttää hyvää kehotietoisuutta.

Jokaisen urheilijan täytyy olla erittäin tietoinen kehostaan. Se, mikä tekee ratsastuksesta niin kovin haastavan lajin on se, että ratsastajan täytyy olla tietoinen oman kehonsa lisäksi myös hevosen kehosta. (Juttu jatkuu kuvien alla.)

ONKO SINULLAKIN VALTAVAT KÄDET JA ISO PÄÄ?

− Sinunkin aivoissa on kartta sinun kehostasi. Kartasta suurimman alueen valtaa se kehonosa, jota käytät eniten, Wejberg havainnollisti Sipoossa.

Tuon alueen kartta on myös kaikista yksityiskohtaisin. Monen karttakuvassa on valtavat kädet, iso pää, lyhyt keskivartalo ja surkastuneet jalat. Kartta kuitenkin muokkautuu koko ajan. Kun ryhdyt harjoittelemaan ja annat vaikka keskivartalolle uusia virikkeitä, keskivartalon kuva tarkentuu kehokartassasi.

Nyman ja Wejberg kehottavat harjoittelemaan kehotietoisuutta ilman hevosta, paljon. Vaihtoehtoja on. Mielen ja kehon yhteyttä voi parantaa esimerkiksi Feldenkraisin, läsnäolo- ja hengitysharjoitusten tai Alexander-tekniikan avulla. Tai vaikka TRE-tärinäterapialla. Monet liikuntalajit kehittävät mielen ja kehon yhteyttä, kuten tai chi, jooga ja pilates. Tasapainoa, ketteryyttä ja koordinaatiokykyä kehittäviä lajeja on paljon (pallopelit, taistelulajit,tanssi, laskettelu).

MUUTA RATSASTUSRUTIINIA

Paljon voi tehdä myös hevosen selässä. Hengitys- ja läsnäoloharjoitukset kannattaa ottaa osaksi ratsastusrutiinia. Nyman ja Wejberg aloittivat jokaisen ratsastustunnin pyytämällä ratsastajaa skannaamaan kehonsa. He hyödynsivät ratsastusvalmentaja, urheilupsykologi Anna Andersenin ratsastajille kehittämää kehoskanneria, jossa ratsastaja käy kehonsa ensin läpi ylhäältä alas rentouttaen lihaksensa ja sen jälkeen alhaalta ylös rakentaen jäntevyyttä.

Klinikkatunteja pitäessään Nyman ja Wejberg ohjasivat ratsastajia kuuntelemaan oman kehonsa tuntemuksia. Tuntuvatko kyljet yhtä pitkiltä? Miltä hevosen askeleet kuulostavat? Miltä selkä tuntuu, kun istut istuinkyhmyjen etureunalla?

Jos ratsastaja tarvitsi täsmällisempiä aistimuksia, niitä annettiin muun muassa kosketus- ja asentoaistia stimuloivilla apuvälineillä. Esimerkiksi kylkeä aktivoitiin olkapäästä ristikkäisen jalan alle vedetyllä kuminauhalla. Alas putoavaa jalkaa ja kättä heräteltiin käsi- ja nilkkapainoilla.

− Täysin yksin, kenenkään auttamatta tai näkemättä näitä ratsain tehtäviä harjoituksia ei kannata tehdä, sillä kaikki liikkeet voi tehdä myös väärin, eikä niistä silloin ole hyötyä. Kannattaa pyytää apua. Hengitys- ja läsnäoloharjoituksia sen sijaan kannattaa kaikkien tehdä, Nyman sanoi.

Teksti ja kuvat: Teija Uurinmäki

Vastaa

About teijauu