Hanna Engström: Ratsastajan jäntevyys löytyy munimalla

Jäntevä ja rento. Sehän se on jokaisen ratsastajan tavoite, unelma ja painajainen. Se on niin vaikeaa, että välillä tuntuu siltä, että moinen yhtälö on mahdollinen vain yksisarvisten maassa. Joulukuun puolessa välissä, Hanna Engströmin Akateemisen Ratsastustaiteen klinikalla Granåsan maneesissa hytistessäni sain uskoni takaisin, ehkä yhtälö voi toteutua myös maan päällä. Taikasana oli kolmen pisteen istunta.

Kolmen pisteen istunnassa ratsastaja istuu istuinkyhmyjen ja häpyluun muodostaman kolmion päällä. Kolme tukipistettä suoristavat alaselän ja tekee näin rintakehästä kevyen kannateltavan ja vapauttaa jalat kohti pystylinjaa. Jäntevyys syntyy lantionpohjan lihaksia aktivoimalla eli munimalla ja munia hautomalla.

Engström pyysi kaikkia klinikalle osallistuneita oppilaitaan munimaan ja kyllä vain, ratsastajat suoristuivat, jämäköityivät ja ylimääräinen liike rauhoittui. Hevoset löysivät paremman tasapainon, tasaisemman tahdin ja rennomman liikkeen.

Helppoa se ei ollut.

− Kolmen pisteen istunta on ratsastajan neutraali asento, kaiken lähtökohta, mutta se on myös ihmiselle vaikein löytää ja säilyttää. Suurimmalla osalla on ongelmia sen kanssa, Engström lohdutti.

Kun ratsastaja löytää neutraalin istunnan, hevonen jakaa painoaan paremmin kaikille neljälle jalalleen ja löytää vaakasuuntaisen tasapainonsa. Engström on havainnut, että neutraalin istunnan löydyttyä hevonen ottaa jo ensimmäiset askeleet kohti kokoamista. Se myös mahdollistaa tasapainoisten siirtymisten tekemisen.

− Se on jo niin terveellinen asento hevoselle kantaa ratsastajaa, että se riittää. Sen enempää ratsun ei ole välttämätöntä oppia kokoamaan.

OPETTELE NELJÄ ISTUNTAA

Hanna Engströmin mukaan ratsastajalla on neljä istuntaa, jotka ohjaavat hevosta kokoamaan tai pidentymään. Suljetussa istunnassa ratsastajan paino on pääosin häpyluun päällä ja sisäreisillä ja etuvartalo on aavistuksen kallistunut eteenpäin. Hevonen kulkee tällöin pitkässä muodossa ja sen paino on luonnostaan etujaloilla. Askel on pitkä ja hevosen liikkeet suurimmillaan. Esimerkiksi nuoria hevosia ratsastetaan usein tällaisessa pitkässä muodossa.

Toinen istunta on neutraali istunta, joka ohjaa hevosta kohti vaakatasoista tasapainoa. Kolmas istunta houkuttelee hevosta kokoamaan eli kantamaan painoaan pidempään takajaloillaan. Ratsastaja säilyttää tällöin neutraalin asennon ja lisää siihen lisäpyyntöjä, aluksi ohjilla ja pohkeilla. Tässä asennossa hevonen tekee esimerkiksi avo- ja sulkutaivutukset – joiden tavoitteena on vahvistaa hevosen takapäätä ja valmistaa vielä suurempaan kokoamisasteeseen.

− Haaste tässä istunnassa on rentous. Kun ratsastaja antaa esimerkiksi pohjeavun, hän helposti jännittyy ja menettää näin neutraalin istunnan.

Neljäs istunta kokoaa. Silloin ratsastaja vie painoaan enemmän istuinkyhmyilleen ja pyytää hevosta kantamaan painoaan vielä pidempään takajaloillaan. Engström muistuttaa, että vaativampi kokoaminen on hevoselle niin raskasta, että sen saavuttaakseen on tehtävä paljon töitä. Ratsastaja voi kysyä hevoselta, onko se valmis kokoamaan lisää – mutta vasta, kun hän on riittävän kauan vahvistanut hevosen takapäätä.

Sitä mukaa kun kokoamisaste nousee, hevosen liike pienenee ja samoin pitäisi luonnollisesti myös ratsastajan liikkeen rauhoittua. Hevosen liikkuessa pitkässä muodossa ratsastajan täytyy olla riittävän rento seuratakseen liikettä. Hevosen kootessa ratsastajan jämäkkyyden merkitys kasvaa.

− Ratsastajan painopiste on silti aina keskellä hevosta ja stabiili, vain liikkeen määrä vaihtelee.

Juttu jatkuu kuvien alla.

YKSINKERTAISTA SANOI WATSON

Pari luuta ja muutama nivel. Mukaudu, mutta kanna itsesi. Yksinkertaista, mutta silti niin vaikeaa! Engström kehottaa keskittymään hengittämiseen ja tuntoaistin herkistämiseen.

Missä on keskellä? Milloin olet suora? Monelle ratsastajalle mahdottomia kysymyksiä. Asentoaisti valehtelee aika usein. Suoruuden saavuttaakseen ratsastaja tarvitsee siksi muiden silmiä ja kuvia itsestään.

Tietenkin ratsastajan täytyy kehittää myös kykyään tuntea hevosen liikkeet. Vasta hevosen liikesuunnat tuntiessaan ratsastaja pystyy valitsemaan, mihin liikkeisiin hän lähtee mukaan ja mitä liikkeitä hän mieluummin ei seuraa.

Engströmin mielestä istunta on loppujen lopuksi kaikki, mitä ratsastaja tarvitsee. Kaiken, mitä hevoselta pyydämme, voi hänen mukaansa pyytää hienovaraisilla istuntavihjeillä. Muut avut ovat toissijaisia ja niitä tarvitaan vaan niin kauan, kunnes ratsastaja hallitsee istuntansa riittävän hyvin kommunikoidakseen sillä.

Gotlannissa asuva Engström on tutkaillut ratsastajan istuntaa vuosia ja kehittänyt oman lähestymistavan. Hän on opiskellut Akateemista Ratsastustaidetta 18 vuotta ja on ritarikunnan jäsen.

Hanna Engströmin klinikan järjestivät Åsa Grönlund ja Klassisen ratsastuksen seura Klara ry.

Vastaa

About teijauu