Aino Koivukunnas: Vahvistetaan myötätuntoa

VIERASKIRJA/ kirjoittajavieras

Olen pohtinut, miten nuoren henkiseen kasvuun vaikuttaa, jos häntä opetetaan systemaattisesti pois myötätunnosta. Tai jos nuorta jopa opetetaan käyttämään voimaa ja väkivaltaa, kun asiat eivät suju tai toinen ei tottele. Tätä tapahtuu sekä ratsastuskouluissa että yksityisvalmennuksessa ja moni nuori lopettaa sen takia.

Moni äiti on lähestynyt minua ihmetellen armotonta menoa. Usein nämä äidit eivät itse harrasta hevosia, mutta tunnistavat väkivallan paremmin kuin lajin harrastajat. Johtuuko se siitä, että harrastajat ovat tottuneet näkemään väkivaltaa?

Mitä on myötätunnon puute? Myötätunnon puutteella tarkoitan esimerkiksi niitä tilanteita, joissa todetaan, että ”kyllä sen nyt täytyy”, ”se sikailee/haastaa/kokeilee”, ”se ei vaan halua”. Näistä tilanteista puuttuu sen pohdinta, miksi hevonen ei tee pyydettyä asiaa. Myötätuntoinen lähestymistapa olisi pohtia ymmärtääkö se, osaako se, pystyykö se ja varmistaa nämä asiat. Myötätuntoinen myös muistaa, että jos eläin pelkää, se pelkää tosissaan − vaikka syyt näyttäisivät ihmisen mielestä mitättömiltä. Myötätunto. Tiedät kyllä.

Voimankäyttöä selitetään usein välttämättömyydeksi, kun kyse on suuresta eläimestä. Voimankäyttö ei ole välttämätöntä. Perustelukin kuulostaa absurdilta: mitä suurempi eläin on, sitä varmemminhan ihminen jää voimassa kakkoseksi.

Minkälaisia tilanteita ratkotaan usein väkivallalla? Esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa hevonen ei liiku tai se ei liiku tarpeeksi lujaa tai halutussa askellajissa. Silloin opettaja saattaa käskeä potkimaan hevosta pohkeilla tai lyömään sitä raipalla. Jos hevonen kieltää esteellä, sitä voidaan lyödä raipalla. Jos poni ei uskalla mennä johonkin paikkaan, sille aiheutetaan painetta pohkeella tai raipalla.

Väkivalta voi olla myös henkistä ja usein onkin. Henkisen väkivallan käyttö on hevosen kanssa yllättävän helppoa, etenkin, jos käsittelijä osaa käyttää väkivaltaa johdonmukaisesti.

Hevosen voi jo varsana tai nuorena nujertaa niin että se oppii, ettei ihmiselle kannata pistää hanttiin. Moni koulutussuuntaus perustuu tähän ja pyrkii systemaattisesti murtamaan hevosen henkisen kantin. Jos tässä onnistutaan, hevosista voi tulla hyvinkin kuuliaisia ja kiltin oloisia, mutta aivan kuten nujerretuista ihmisistä, näistä hevosista tulee huonosti voivia yksilöitä. Tällainen hevonen suorittaa, vaikka sattuu tai pelottaa. Suorittaminen ei siis aina ole merkki hyvinvoinnista.

Hevosalalla voisi olla tilausta asennemuutokselle. Kun olen keskustelut aiheesta hevosalan ammattilaisten kanssa, osa on suhtautunut kentän laidalla seisoviin vanhempiin vähättelevästi tai jopa pilkkaavasti. Kun muissa lajeissa ollaan huolissaan vanhemmista, jotka huutavat kentän laidalla ja vaativat lapsiaan toimimaan aggressiivisesti, talleilla naureskellaan vanhemmille, jotka toivovat, ettei heidän lapsilleen opetettaisi väkivaltaa. Esimerkiksi sitä vanhempaa väheksyttiin, joka pyysi, ettei hänen lapsensa joutuisi lyömään ponia raipalla. Ehkä lapsi oli pyytänyt äitiään puhumaan ponin lyömisestä opettajalle – mistä sitä tietää?

Lapsissa on valtavasti myötätuntoa ja ystävyyttä eläimiä kohtaan ja tätä ominaisuutta toivoisi vahvistettavan. Opetetaan lapsille, että hevosta on hyvä lähestyä kohteliaasti, pyytää lupa toisen tilaan menemiseen, ottaa tosissaan eläimen viestit ja sopeuttaa oma toimintansa niihin.

Lisätään myötätuntoa hevosmaailman kaikille tasoille sekä hevosia että ihmisiä kohtaan. Myötätuntoinen elämä ei aina ole lyhyellä tähtäimellä se kaikkein kannattavin, mutta tuottaa pitkässä juoksussa eniten hyvinvointikertymää.

Aino Koivukunnas

eläintenkouluttaja, Hevosilo

Kuva Minna Tallberg.

Vastaa

About teijauu