Sopivasti rasvaa, riittävästi rasvahappoja

Rypsiöljy, pellavaöljy, soijaöljy, chiaöljy, riisiöljy, hamppuöljy, auringonkukkaöljy, kalaöljy… Rasvat eivät ole uusi juttu hevosten ruokinnassa. Erilaisia öljyjä on lorauteltu rehuannoksiin vuosikymmeniä. Sopivatko rasvat kaikkien hevosten ruokintaan? Kuka niistä hyötyy eniten, miten ja miksi?

Arkikielessä rasvoista tulee ensimmäisenä mieleen kiinteät rasvat kuten voi tai kookosrasva. Niillä tarkoitetaan kuitenkin myös öljyjä, jotka ovat huoneenlämmössä nestemäisiä. Olomuodon perusteella rasvasta ei voi päätellä onko se kasvi- vai eläinpohjainen. Kaikki kasvirasvat eivät ole öljyjä, eivätkä kaikki eläinrasvat kiinteitä. Molempia on mahdollista käyttää hevosten ruokinnassa.

RASVAT OVAT HYVÄ ENERGIANLÄHDE

Erilaisilla kasviöljyillä voidaan korvata osa hevosen väkirehuista ja näin pienentää hevosen saamaa tärkkelyksen määrää. Samalla pienenee tärkkelyksen syötöstä aiheutuva kaviokuumeen, ähkyn ja hevosen ylivireyden riski. Kun väkirehujen määrä pienenee, voidaan karkearehun määrää puolestaan lisätä.

Karkearehun riittävä saanti on ensiarvoisen tärkeää hevosen suoliston hyvinvoinnin sekä luontaisen syömiskäyttäytymisen turvaamisen kannalta. Liian vähäisen karkearehujen määrän on todettu altistavan monille ongelmille.

Kasviöljyjä voidaan lisätä väkirehun joukkoon. Teollisiin väkirehuihin niitä on usein lisätty valmiiksi. Kaikki öljyt ovat sataprosenttista rasvaa, joten kasviöljyt eivät siinä suhteessa eroa toisistaan. Öljyt kasvattavat ruuan energiatiheyttä. Ne sisältävät kolme kertaa enemmän energiaa kuin viljat. Runsas energiamäärä on öljyjen etu ja samalla niiden suurin ongelma. Jos hevonen on lihava, rasvalisä on tarpeeton.

Öljyn lisäämisestä rehuun hyötyy eniten urheiluhevonen, jolla on korkea energiantarve. Eläinravitsemuksen dosentti, rasvahappotutkija ja Nutrolin ravintoöljyjen kehittäjä Mikko Griinari kertoo öljyjen olevan hyvä täydennys urheiluhevosen ruokintaan. Kuten ruokintamuutokset yleensä, öljyn käyttökin on syytä aloittaa vähitellen.

Hevosen elimistö on totutettava hyödyntämään öljyn energiaa. Hyvissä ajoin peruskuntokaudella aloitettu ruokinnan rasvatasojen nostaminen valmistaa hevosen lihaksia hyödyntämään öljyn energiaa aerobisessa rasituksessa. Kun hevosen elimistö tottuu käyttämään hyväkseen lisärasvaa, lihasten ja maksan glykogeenia säästyy ja hevosen kestävyys voimakkaassa rasituksessa paranee. Öljylisän kanssa on muistettava huolehtia hevosen riittävästä hiilihydraattien saannista, jotta glykogeenivarastot täyttyisivät.

Hevostietokeskus kertoo öljyn vaikuttavan monella eri tavalla hevosen fysiologiaan. Öljystä on hyötyä muun muassa kasvavien varsojen ruokinnassa, sillä se vaikuttaa myönteisesti luuston kasvua sääteleviin hormoneihin. Imettävillä tammoilla öljy nostaa maidon rasvapitoisuutta, mikä puolestaan edistää varsojen kasvua. Iäkkäät hevoset hyötyvät öljystä lisäenergiana, sillä ne kuluttavat enemmän energiaa lämmöntuotantoon.

RASVAT YKSI ASIA, RASVAHAPOT TOINEN

Rasvoilla voidaan lisätä hevosen energiansaantia, mutta rasvahapoilla voidaan vaikuttaa myönteisesti moneen eri asiaan. Rasvahappotutkija Mikko Griinarin mukaan kaikki hevoset hyötyvät pienistä määristä hyviä rasvahappoja sisältäviä rasvoja. Myönteisiä vaikutuksia saadaan aikaan jo hyvin pienillä annosmäärillä.

Rasvahapoilla voidaan vaikuttaa muun muassa ihon kuntoon sekä nivelten ja tukielinten terveyteen. Griinarin mukaan iholla on erityinen tarve rasvahapoille. Kasvipohjaiset välttämättömät rasvahapot vaikuttavat ihon toimintaan ja hyvinvointiin.

− Vastaavaa tarvetta voi olla suolistossa, mutta asia vaatisi lisää tutkimuksia, hän lisää.

Mikko Griinarin mukaan osa hevosista kärsii samasta asiasta kuin osa ihmisistä. Aineenvaihdunnasta, joka heikentää ihon normaalia toimintaa. Sen seurauksena iho kuivuu. Kuiva iho altistuu monille iho-oireille. Se ei pysty ylläpitämään normaalia mikrobitasapainoa. Siksi haitalliset mikrobit pääsevät kasvamaan iholla liikaa aiheuttaen siten ihotulehduksia. Hevosilla, joilla iho ja karvapeite ovat huonossa kunnossa, voidaan tilannetta parantaa lisäämällä kasviöljyä ravintoon.

Sama pätee ihmisten ihoon. Apu on tultava sisältä päin. Kosteusvoiteilla saadaan Griinarin mukaan nopea vaikutus, mutta ei poisteta taustalla olevaa ongelmaa. Rasvan levittäminen ihoon, eli suojakalvon muodostaminen ihon pinnalle keinotekoisesti, on tilapäinen ratkaisu. Kalvo estää veden haihtumista ja kosteus imeytyy takaisin ihoon. Ihon pinnalle kalvoksi laitettu rasva kuitenkin tuhoaa luontaista suojamekanismia eli ihon omaa rasvaa.

Luontaisessa suojamekanismissa iho muodostaa itse erityisen rasvan ihon pinnalle. Se rakentuu ihon soluissa kolmesta komponentista: kolesteroli, keramidi ja vapaat rasvahapot. Niiden muodostumiseen tarvitaan tiettyjä, hyviä rasvahappoja Mikko Griinari kertoo.

− Kun halutaan pitkällä tähtäimellä kuntouttaa ihoa, oli kyseessä ihminen tai hevonen, se tapahtuu ravitsemusta muuttamalla, Griinari korostaa.

KUVA: Tanya Yurkovska / Dreamstime.com

RASVAISTA KALAA KAKSI KERTAA VIIKOSSA?

Kasvirasvojen lisäksi hevosten ravintolisänä voidaan käyttää eläinrasvaa. Hevostietokeskuksen mukaan kasvirasvojen sulavuus on noin 90 % ja eläinperäisten rasvojen 75 %. Rasvat imeytyvät hevosen ohutsuolesta.

Kalaöljy tekee eläinrasvoista poikkeuksen, sillä se on lähes yhtä sulavaa kuin kasvirasva. Rasvahappotutkija Mikko Griinarin mukaan rasvan sulavuutta hevosella ei määrittele se, onko rasva kasvi- vai eläinperäistä, vaan sen olomuoto. Juoksevat rasvat ovat paremmin sulavia.

− Koska hevonen on kasvissyöjä, saatetaan kalaöljyn syöttämistä pitää hieman outona. Mutta kalaöljy on hevoselle erittäin sopiva ravintolisä, sillä siitä saadaan ravitsemukseen tehovaikutuksia, Mikko Griinari kertoo.

Kalaöljyllä on ylivoimainen rasvahappokoostumus. Sitä ei yleensä käytetä energialisänä, vaan Omega-3 rasvahappojen lähteenä. Ne ovat välttämättömiä hevosille solukalvojen komponentteina ja tärkeiden elinten kuten aivojen rakennusaineina. Hevoset eivät pysty itse niitä tuottamaan, vaan tarvitsevat ravinnosta raaka-aineita niiden valmistamiseen.

Hevosen elimistö tuottaa Omega-3 rasvahappoja rehujen kasviperäisen rasvan alfa-linoleenihaposta. Hevonen pystyy tuottamaan niitä riittävän määrän peruselintoimintojen ylläpitämiseen.

− Määrä ei kuitenkaan riitä rikastuttamaan elimistöä. Siksi ravintoon kannattaa lisätä kalaöljyä, Mikko Griinari kertoo.

Riittävän suurina annoksina Omega-3 rasvahapoilla on tulehdusta vaimentava vaikutus. Tulehdus rasittaa ja heikentää hevosen elimistöä, tulehduksen vähentäminen antaa edellytykset kuntouttaa ja uudistaa sitä.

KALAÖLJYKRITIIKKI

Kalaöljyä on tutkittu 1970-luvun alusta alkaen. Yksittäisiä tutkimuksia on tuhansia. Omega-3 rasvahapot ja niiden teho on herättänyt keskustelua mediassa viime vuosina.

Rasvahappotutkija Mikko Griinarin mukaan tutkimuksen luonteeseen kuuluu se, että vanhoja tuloksia haastetaan uusilla. Tutkimuskenttä muuttuu ajan kanssa. Julkisuuteen on noussut viime aikoina muutamia tutkimuksia, joissa on todettu, ettei Omega-3 rasvahappojen vaikutus ole enää yhtä selkeä kuin aiemmin.

Griinari kertoo tämän johtuvan siitä, että tutkimuspopulaatiossa on Omega-3 rasvahappojen saanti noussut sellaiselle tasolle, ettei Omega-3 rasvahappojen käytöstä ole enää lisähyötyä. Ruokailusuositukset ja -tottumukset ovat kolmessakymmenessä vuodessa muuttuneet paljon. Aiemmin, kun Omega-3 rasvahappoja saatiin ruoasta vähemmän, Omega-3 lisäravinteella oli selkeämpi vaikutus.

− Omega-3 rasvahappojen merkitys ravinnossa ei ole kuitenkaan vähentynyt, joten nyt haetaan hyötyjä eri strategioilla, Griinari kertoo.

Hän muistuttaa, että tutkimus pitäisi nähdä pitkänä, vuosikymmenten jatkumona. Yksittäiset tutkimukset, jotka osoittavat asioiden olevan toisin tietyssä tutkintaympäristössä, eivät tee aiempia tutkimuksia merkityksettömiksi.

− Media pyrkii hakemaan suuria uutisia, jolloin kokonaisuus jää hahmottumatta, Griinari toteaa.

Hevosten tilanne ei sen sijaan ole vuosien varrella muuttunut. Niillä Omega-3 rasvahappojen saanti on kasvissyöjinä lähtökohtaisesti niin pientä, että rasvahappolisällä pystytään vaikuttamaan elimistön tulehduksellisuuteen merkittävästi edelleen.

Toinen mediassa esillä ollut aihe on Omega-3 rasvahappojen aiheuttama verenvuototaipumus. Sitä ei ole hevosilla tutkittu, mutta löydös ei ole ihmisillä uusi.

Mikko Griinarin mukaan kyseessä on yksi Omega-3 tutkimuksen vanhimpia havaintoja ja liittyy siihen, miten Omega-3 rasvahappojen hyödyt alun perin löydettiin.

Tanskalaiset tutkijat tutkivat Grönlannin eskimoväestön sydänterveyttä ja totesivat eskimoiden tuskin koskaan sairastavan sydänsairauksia. Tutkijat yhdistivät löydöksen ruokavalioon, johon kuului korkea kalan, hylkeen ja merenelävien rasvan sekä Omega-3 rasvahappojen saanti.

Samoissa tutkimuksissa todettiin, että liiallisen kalanrasvan saantiin liittyi lisääntynyt aivoverenvuotoriski, joka yhdistettiin verenhyytymistekijöihin. Tutkimusta tehtiin valtavan suurilla kalaöljymäärillä, jotka heijastelivat eskimoiden kalanrasvansyöntiä. Tutkimuksissa todettiin erittäin korkeiden Omega-3 rasvahappopitoisuuksien vaikuttavan veren hyytymiseen.

Kohtuulliset pitoisuudet sen sijaan vaikuttavat veren hyytymiseen suotuisasti. Suositusten mukaiset määrät Omega-3 rasvahappoja edistävät verisuoniterveyttä. Mikko Griinarin mukaan sellaisilla määrillä, joilla saavutetaan tulehdusta vaimentava vaikutus, ei ole haitallista vaikutusta veren hyytymiseen.

Hevosilla riski on vieläkin vähäisempi.

− Jos suhteutetaan nautittavan kalaöljyn määrä hevosen elopainoon, voidaan olla täysin huolettomia sen suhteen, että annokset vaikuttaisivat veren hyytymiseen, Griinari lupaa.

Hän kertoo, että liikkeellä on myös huhu, jonka mukaan kalaöljy aiheuttaisi tihkuverenvuotoa leikkauksen yhteydessä. Se ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa.

KUVA: Everydayplus / Dreamstime.com

ÖLJYÄ KONEESEEN

Mainoslauseet ovat muodostaneet mielikuvan siitä, että öljyillä suojeltaisiin hevosen suolistoa. On kerrottu öljyn muodostavan suojaavan kalvon ruoansulatuselimiin.

Rasvahappotutkija Mikko Griinari kertoo, että kalaöljy vaikuttaa kyllä suotuisasti suoliston hyvinvointiin, mutta mitään kalvoa öljy ei suolistoon muodosta. Todellisuudessa öljy ei esiinny elimistössä öljymäisessä muodossa vaan hajoaa ruoansulatuksessa rasvahappokomponenteiksi. Osa rasvahapoista kulkeutuu varastoon rasvakudoksiin tai maksaan, hyvät rasvahapot ohjautuvat talteen solukalvoihin.

Sen sijaan öljy rasvaa hevosen koneistoa. Mikko Griinarin mukaan nivelten toiminnan ylläpidossa öljyllä on voiteleva vaikutus.

Kun nivelessä on tulehdusta, nivelnesteen voitelevat ominaisuudet heikkenevät ja nivelneste muuttuu enemmän nestemäiseksi. Kun tulehdusta vähennetään, nivelnesteen voitelevat ominaisuudet paranevat.

− Öljy siis voitelee koneistoa. Mutta vaikutus tulee Omega-3 rasvahappojen tulehdusta vaimentavien ominaisuuksien kautta, Mikko Griinari tähdentää.

PAHA HAJU VIESTII ONGELMASTA

Öljyjen tyydyttymättömät rasvahapot hapettuvat elimistössä. Öljyt hapettuvat myös aina hapen kanssa tekemisissä ollessaan. Tämä tuo haasteita öljytuotteiden valmistukselle ja varastoinnille.

Öljyjen hapettuminen eli härskiintyminen tuottaa pahanhajuisia hapettumistuotteita. Pellavaöljyn hapettumistuotteet haisevat öljymaalilta, kalaöljyn hapettumistuotteet haisevat vanhalta kalalta. Voimakkaasti tuoksuva öljy ei ole hevosen elimistölle hyväksi, sillä hapettunut öljy verottaa elimistön luontaista antioksidanttisuojaa. Tästä on haittaa erityisesti kasvaville, sairaille ja kovassa rasituksessa oleville hevosille.

Rasvahappotutkija Mikko Griinari kertoo, että öljyjen herkästi hapettuvat rasvahapot voidaan suojata lisäämällä öljyyn luonnollisia antioksidantteja (esimerkiksi tokoferoli- ja rosmariiniuutetta), lisäämällä kalaöljyn joukkoon hieman kasviöljyä ja pakkaamalla öljyt ilmaa läpäisemättömiin astioihin. Muovi ei suojaa herkästi hapettuvaa öljyä ilman hapettavalta vaikutukselta. Ainoastaan metalli ja lasi estävät hapen pääsyn öljyyn.

Mikko Griinari kertoo, että hapettuneiden rasvojen vaikutusta eläinten ja ihmisten terveyteen tutkitaan laajasti. Vielä ei ole selkeää käsitystä siitä, mikä on haitallinen hapettumisen taso.

− Markkinoilla on rehuöljyjä, jotka ovat pitkälle hapettuneita. Ne on pakattu muoviastioihin, jotka läpäisevät happea. Niissä ei ole huomioitu sitä, että öljyt voivat hapettua haitallisesti, Griinari huomauttaa.

E NIIN KUIN ELINTÄRKEÄ

Öljylisä hevosen ruokinnassa vaatii myös E-vitamiinilisän. Kun öljyn tyydyttymättömät rasvahapot hapettuvat elimistössä ja kuluttavat elimistön antioksidantteja, E-vitamiini suojaa öljyjen hapettavalta vaikutukselta.

Ei kuitenkaan ole sama mitä E-vitamiinivalmistetta hevoselle antaa. Markkinoilla on luonnollista E-vitamiinia ja synteettistä E-vitamiinia. Luonnollisen E-vitamiinin käyttösuhde on ylivertainen synteettiseen verrattuna.

Toinen tärkeä seikka on se, missä muodossa E-vitamiini on valmisteessa. Samoin kuin öljyjen, myös E-vitamiinin säilyvyys on ongelmallista. Säilyvyyden parantamiseksi se usein muutetaan asetaatti-muotoon, joka täytyy ensin purkaa suolistossa ennen kuin E-vitamiini voi imeytyä. Luonnollinen, ei-asetaattimuotoinen E-vitamiini hyödyttää hevosta eniten.

OLET MITÄ SYÖT

Rasvahappotutkija Mikko Griinarin mukaan Suomessa on tehty vain vähän tutkimusta rasvoista hevosten ruokinnassa. Tutkimukset ovat liittyneet lähinnä rasvojen sulavuuteen tai energiakäyttöön. Rasvahappojen vaikutuksia ei ole Suomessa tutkittu. Kansainvälistä tutkimusta löytyy paljon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hevosten öljytutkimuksella on pitkät perinteet. Myös yleistä kaikkia eläimiä koskevaa tietoa rasvahappojen vaikutuksista löytyy paljon.

Öljyjen käyttö on herättänyt toisinaan vastustusta. Asiaa on perusteltu siten, ettei hevosen ruoansulatuselimistö olisi kykeneväinen sulattamaan öljyä, koska se on kehittynyt pilkkomaan niukkarasvaista ravintoa.

Rasvat voivat suurissa määrin käytettynä vaikuttaa muiden ravintoaineiden sulavuuteen. Mikko Griinarin mukaan rasvoilla on kuitenkin pääasiassa vain positiivisia vaikutuksia hevosen ruokintaan.

− Kunhan lihavalle hevoselle ei suotta tuupata liikaa rasvaa, hän muistuttaa.

Tutkimusten mukaan elimistön rasvakoostumus heijastelee sitä, mistä ravinto koostuu. Tämä pätee kaikkiin eliölajeihin. Hevosen ruokinnalla voi siis vaikuttaa merkittävästi hevosen kehonkoostumukseen ja aineenvaihduntaan ja sitä kautta hevosen terveyteen ja hyvinvointiin.

***

TEKSTI: Satu Lindstedt

JUTUN PÄÄKUVA: Nnorozoff / Dreamstime.com

KUVA: Lisa870 / Dreamstime.com

***

FAKTA

Kasviöljyjen käyttö ruokinnassa

Max 75 g (= n. 3/4 dl) rasvaa/100 elopainokiloa

– Suositeltava kasviöljyn osuus hevosen kokonaisruokavaliosta on 5–8 %

– Esim. rehujen kokonaismäärän ollessa ruokinnassa 10 kg, on 5-8 % tästä 0,5-0,8 kg

– 10 % osuus varmistaa maksimaaliset fysiologiset hyödyt

– pienemmät määrät parantavat lähinnä karvapeitteen kuntoa

Lähde: Hevostietokeskus

KUVA: Casther / Dreamstime.com

***

FAKTA

Öljylisän aiheuttama E-vitamiinin lisätarve hevosen ruokinnassa

Öljy E-vitamiinia mg/100 g öljyä
Rypsi 40
Pellava 90
Kala 70

– E-vitamiinin lisätarvetta ei pidä sekoittaa hevosen yleiseen E-vitamiinin tarpeeseen.

– Kevyessä työssä oleva hevonen tarvitsee E-vitamiinia 400 mg/pv.

– Raskaassa valmennuksessa olevan urheiluhevosen tarve on 1500 – 2500 mg/pv.

Lähde: Eläinravitsemuksen dosentti, rasvahappotutkija Mikko Griinari

***

LÄHTEET

Haastattelu:

Eläinravitsemuksen dosentti, rasvahappotutkija Mikko Griinari

Kirjalliset lähteet:

Rasvat ja rasvahapot, Hevostietokeskus

http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?id=830&kieli=3

Rasvat ja rasvahapot hevosen ruokinnassa, Mikko Griinari, 2017.

www.oriola.com/fi/blogit/hyvinvointi-terveys/lemmikit/rasvat-ja-rasvahapot-hevosen-ruokinnassa/

Hevosten vitamiinilisäruokinta, Hevostietokeskus

www.hevostietokeskus.fi/index.php?id=1046&kieli=3

Aineenvaihdunnalliset sairaudet hevosella, Hyvinkään Hevossairaala www.hyvinkaanhevossairaala.fi/omistajille/

Feeding Oil to Horses: Choose Wisely, Kentucky Equine Research Staff, 2016.

http://www.ker.com/equinews/feeding-oil-horses-choose-wisely/

***



Vastaa

About teijauu