Biomekaniikan tutkijat askartelevat vielä perusasioiden parissa

Biomekaniikkatutkimus on vielä lapsenkengissä tai no, ehkä esiteinin tennarikoossa. Tietoa on ja se on jo hieman kasaantunutkin ja esimerkiksi askellajien mekaniikka tunnetaan melko hyvin. Mutta siihen on vielä matkaa, että tutkijat pystyisivät antamaan perusteltuja, todeksi todistettuja vastauksia käytännön ongelmatilanteisiin.

− Voi, minua on usein pyydetty etsimään vastausta johonkin tiettyyn käytännön ongelmaan! Se ei ole vielä mahdollista. Meidän täytyy ensin selvittää taustat, perusasiat – vasta sen jälkeen pääsemme käytännön ongelmien tasolle, linjasi Heportterin haastattelema professori Hilary Clayton.

Professori Clayton luennoi viikonloppuna järjestetyssä Horse & Rider in Motion -tapahtumassa Järvenpäässä. Hän on yksi maailman arvostetuimmista ratsuhevosen tasapainon ja kehonhallinnan tutkijoista, GP-tason ratsastaja ja valmentaja.

Biomekaniikkatutkimus on haastavaa ja kallista. Hevosen liikkeen tutkiminen vaatii erikoislaitteita ja niitä ja tutkimuskeskuksia on vielä vähän. Asialle vihkiytyneitä, osaavia tutkijoitakin on vain muutama.

Tällä hetkellä biomekaniikkatutkijat tutkivat muun muassa sitä, miten liikevoimat toimivat hevosen sisällä.

− Minua kiinnostaa erityisesti, mitä hevonen tekee, kun se kantaa itsensä (self carriage) ja suoruus. Unelmani on oppia kaikki mahdollinen hevosen liikkeestä!

OIKEAJALKAINEN HEVONEN JA SUORISTAMISEN VAIKEUS

Yksi tämänhetkisistä kiinnostuksen kohteista on hevosten kätisyys. Se tiedetään jo, että hevoset ovat oikea- tai vasenjalkaisia – aivan kuten ihmisetkin – ja suosivat myös joko oikeaa tai vasenta silmää ja korvaa. Kätisyys on pysyvä ominaisuus, taipumus, ja sellaisena se täytyy erottaa toiminnallisesta epäsymmetriasta (esim. ontuma).  

− Hevosen suoristaminen ei siis lopu koskaan. Esimerkiksi vammautumisen tai treenitauon aikana hevonen palaa itselleen luonnolliseen tapaan liikkua.

Suoristaminen vaatii aikaa. Clayton kehottaa kiinnittämään suoruuteen huomiota alusta lähtien ja huolehtimaan, että hevonen oppii tekemään jokaisen liikkeen suorana. Jos hevonen oppii liikkeen vinona, sitä on vaikea jälkeenpäin korjata. Jos suoruus sivuutetaan alkukoulutuksessa, ongelmat kertaantuvat vaikeissa liikkeissä.

− Vinous tulee voimakkaimmin esille maksimisuorituksissa, hevosen työskennellessä voimiensa äärirajoilla.

LIIAN LAHJAKKAITA HEVOSIA?

Kiire on hevosenkouluttajan vihollinen. Hoppu hiipii kouluttajan pöksyihin salakavalasti – osin sen takia, että ratsuhevoset on jalostettu niin pystyväisiksi.

− Nykyratsut pystyvät tekemään helposti monet vaativatkin liikkeet. Ongelma on se, että liikkeet vaativat voimaa ja sen kehittyminen vie aikaa. Samoin kuin suoruus. Koulutuksen pitäisi edetä pienin askelin ja hevoselta vaatia liikettä enemmän sitä mukaan, kun voima lisääntyy.

Myös kokoamisessa tulisi edetä hitaasti.

− Hevonen käyttää kokoamisessa aivan spesifejä lihaksia. Näitä lihaksia hevonen ei käytä missään muussa liikkeessä.

SUOMALAINEN KEVEYS

Suomessa on paljon etuosastaan raskaita ratsuja. Clayton ymmärtää hyvin, että meidän suomenhevosemme ovat hyviä harrasteratsuja. Urheiluhevoseksi hän kehottaa kuitenkin valitsemaan hevosen, joka on tehtäväänsä jalostettu.

− Raskasrakenteisen hevosen on vaikeampi nousta edestä kevyeksi – ratsastajakaan ei saa näiden hevosten kanssa samanlaista tunnetta keveydestä kuin toisenlaisen ratsun selässä. Jokaista hevosta on kuitenkin aina mahdollista kehittää!

***

TEKSTI: Teija Uurinmäki

***

Vastaa

About teijauu