Tuire Kaimio: ”Ratsu täytyy opettaa tuottamaan liike oikein”

Mitä ratsun täytyy osata? Lähteä liikkeelle, pysähtyä, peruuttaa ja kääntyä merkistä. Puskaratsulle perustaidot voivat riittää. Mutta jos hevoselta pyydetään yhtään enempää kuin satunnaista puskailua, olisi hyvä opettaa hevoselle sellainen tapa liikkua, että se pystyy kantamaan ratsastajansa itseään vahingoittamatta ja turhaa rasittamatta.

Elokuvaeläintähtien kouluttaja, tietokirjailija (mm. Hevosen kanssa) Tuire Kaimio tietää, mitä ratsun täytyy osata liikkuakseen oikein − ja miten hevonen saadaan innostumaan ratsun hommasta.

− Aluksi tärkeintä on opettaa hevonen tuottamaan liike oikein, löytämään keskivartalon tuki ja oikea asento. Sillä, miten pää ja jalat liikkuvat, ei ole alkuun niin väliä, kiteytti Kaimio sunnuntaina Sauvon Karunassa pitämällään luennolla.

Järkeenkäyvää ja monen gurun toitottamaa, mutta miten se tehdään?

Hevonen opetetaan taivuttamaan lantion ja takajalkojen niveliä, kohottamaan rintakehä, rentouttamaan niska, kurottamaan tuntumalle.

Kaimio on kouluttanut eläimiä työnorsuista poroihin ja koiriin lähes koko elämänsä ajan. Hän on päässyt työskentelemään monien taitavien keskieurooppalaisten hevoskouluttajien kanssa ja apuna. Siinä sivussa oma silmä ja taju siitä, miltä hyvin liikkuva hevonen näyttää ja tuntuu, on tarkentunut. Opetuksessaan Kaimio soveltaa kokemustaan ja tuoreinta tutkimustietoa.

KÄÄNNÄ PYYNTÖSI HEVOSEN KIELELLE

Kaimio on mestari kääntämään ihmisajatukset hevosten kielelle. Kanna itsesi kerrotaan hevoselle esimerkiksi pyytämällä sitä taivuttamaan lantion ja takajalkojen niveliä koskettamalla jalkaa ja palkitsemalla koukistamisesta. Siinä sivussa nousikin se rintakehä ja niska rentoutui.

Rentouta niskasi voidaan kertoa maasta käsin pitämällä hevosen pää hellästi käsien välissä ja viemällä omaa painopistettä alas. Rintakehää voidaan pyytää nostamaan esimerkiksi seisomalla selkä vasten hevosen kylkeä ja nostamalla omaa rintakehää.

Kaimion käyttämät merkit ovat niin selkeitä, että hevosen ei tarvitse arvailla, mitä ihminen haluaa.

Mieluiten Kaimio käyttää liikesarjoja, jotka houkuttelevat hevosen muuttamaan asentoaan puolivahingossa. Esimerkiksi keskivartalon lihakset saadaan aktivoitumaan, kun hevosta pyydetään asettumaan, venyttämään eteen ja lisäämään liikettä.

Kaimio yrittää aina löytää helpoimman keinon muokata hevosen liikkumistapaa.

− On tyhmää ruveta väkertämään vaikkapa kokoamista erillisenä tehtävänä, kun asennon voi saada aikaan helposti oikeilla liikkeillä.

Esimerkiksi etuosalla väistäessään hevosen täytyy kantaa enemmän painoaan takajaloilla.

KUOLAIMEN ALLA LIIKKUMINEN ON HEVOSELLE PALKITSEVAA – MUTTA VAHINGOLLISTA

Kaimio on kuuluisa siitä, että hän ei salli pienintäkään vetoa ohjasta. Siihen on syynsä: hevosta ei voi vetää pyöreäksi.

− Oikeanlainen pyöreys syntyy niin, että hevonen hakeutuu tuntumalle ja keho lähestyy päätä. Olennaista on, että hevonen hakeutuu asentoon vapaaehtoisesti.

Jos hevosen pää vedetään kohti kehoa, hevonen oppii sallimaan päänsä sijoittamisen tiettyyn asentoon, mutta se ei opi pyöristämään selkäänsä. Päinvastoin. Jos ohjista vedetään, hevosen on vaikea kohottaa rintakehäänsä, selkä painuu notkolle ja takajalat jäävät taakse.

− Hevosen täytyy hakeutua tuntumalle aina, myös pysähdyksessä. Minä opetan tuntumalle hakeutumisen usein kohdetyöskentelynä: kuolain tai kapsoni on kohde, jota hevonen seuraa.

Valitettavasti hevonen hakeutuu helposti hyvinkin kömpelöihin asentoihin, kuten kuolaimen alle. Siksi ratsastajalla on oltava kuudes aisti ja mielellään neljä silmää.

− Kuolaimen alla liikkuminen on hevoselle palkitsevaa. Valitettavasti ratsastajan on hankala huomata, milloin hevonen on vertikaalin takana. Kannattaa käyttää apulaista tai peilejä varmistaakseen, ettei vahvista kuolaimen alla liikkumista ja jotta huomaa aina pyytää hevosen takaisin tuntumalle.

Niskan rentouttaminen on ratsulle välttämätöntä. Jos niska on jäykkä, tasapaino- ja liikeaisti eivät toimi kunnolla. Sen lisäksi monet kineettiset ketjut päättyvät niskaan, minkä takia hevonen ei esimerkiksi pysty nostamaan selkäänsä, jos niska ei ole rento.

Ratsain niskan voi rentouttaa pyytämällä hevosen pään ylös ja asettamalla. Tärkeää on, että asetusta pyydetään lyhyellä ohjalla, ulko-ohjaa kohottamalla ja sisäkättä suoraan sivulle avaamalla.

− Näin niska saadaan taipumaan juuri oikeista nikamaväleistä, kallon ja ensimmäisen niskanikaman välistä, ja ensimmäisen ja toisen niskanikaman välistä. Mutta ratsastajan käden täytyy olla pehmeä! Niska saadaan rentoutumaan vain, jos tuntuma on pehmeä.

RATSUN ASENTOAISTIA TÄYTYY TREENATA

Kaimio muistuttaa, että vaikka hevonen oppii uuden tavan käyttää kehoaan nopeasti, lihasvoiman kehittyminen vie aikaa. Pieneltäkin näyttävä liike voi olla hevoselle raskas, jos hevonen ei harjoittele sitä luonnostaan. Esimerkiksi rintakehän suoristaminen on hevoselle iso ponnistus.

− Huomaat tämän itsekin, kun toistat liikettä, jota teet harvoin. Verhojen ripustaminen on periaatteessa kevyttä, mutta kun teet sen kerran vuodessa, niin ei mene kauaakaan, kun lihakset alkavat krampata.

Lähes ehdoton koulutuksen edellytys on, että hevonen osaa rentoutua treeneissä.

− Voimakkaasti liikkuminen ja siitä heti rentoutuminen ei ole hevoselle ihan luontaisinta. Ei hevonen koskaan itsekseen laidunna, ravaa aktiivisesti, laidunna ja ravaa taas aktiivisesti. Rentous treenatessa täytyy opettaa erikseen.

Rentous on tärkeää muun muassa siksi, että jännittyneen hevosen tuntoaisti on virittynyt havaitsemaan vaaroja. Oppiakseen hallitsemaan kehoaan hevosen täytyy käyttää erottelevaa tuntoaistiaan ja se ei ole mahdollista, jos hevonen on hälytystilassa.

Kaimio korostaa tuntoaistin merkitystä. Hevosen koulutus perustuu pitkälti juuri tuntoaistiin, hevosen ja ihmisen. Lisäksi ratsukoulutuksen tavoite on kehittää hevosen asentoaistia, jotta se hallitsisi paremmin kehoaan.

− Yleensä harjoittamattoman hevosen asentoaisti on aivan yhtä huono kuin harjoittelemattoman ihmisen. Hevosta kouluttaessa pitäisi siksi suosia tehtäviä, joissa hevonen joutuu aistimaan yhtä aikaa kehon eri osien liikettä, kuten pään ja rintakehän.

KÄYTÖSKETJUJA KANNATTAA RAKENTAA HETI

Kaikki huippukouluttajat hämmästyttävät etenemisnopeudellaan, niin myös Kaimio. Hevonen pääsee todella nopeasti jyvälle, jo muutamalla toistolla – jos ihmisellä on palkitsemiskriteeri kirkkaana mielessään ja looginen koulutussysteemi.

Hännilän tilalla kaikki kolme demoratsukkoa olivat tottuneita ruokapalkinnon käyttäjiä, ja käytöksen muokkaaminen oli ratsastajille tuttua. Kaimio keskittyi ratsukkojen kanssa liikeketjujen rakentamiseen, keston lisäämiseen ja hevosen liikkumistapaa kehittävien tehtävien esittelyyn.

− Kaikki liikkeet kannattaa yhdistää nopeasti muihin liikkeisiin. Esimerkiksi peruutus käyntiin siirtymiseen, raviin ja laukkaan. Minkään liikkeen toistaminen sellaisenaan ei ole hyödyllistä pitkän päälle, sillä hevonen laiskana eläimenä keksii nopeasti tapoja säästellä energiaa ja liikkeen laatu kärsii.

Kaimio siirtyi yksittäisen tehtävän suorittamisesta nopeasti tehtävien ketjuttamiseen tai aloitti suoraan ketjulla, jos hevonen jo osasi ketjun osat erikseen. Esimerkiksi liikuntatunneilta mieluiten lintsaavan Maisa-suomenhevosen kanssa harjoiteltiin ydintuen kytkemistä asettamalla pää ylhäällä, venyttämällä eteen ja lisäämällä liikettä. 5-vuotias FWB-ruuna Master harjoitteli muun muassa ravisiirtymiä erilaisista tilanteista, kuten peruutuksesta. Tunnilla ruunalle opetettiin myös ravi-sana, sille jo tutun raippamerkin eteen.

Ketjun idea on palkintotehtävässä.

− Jos liikkeitä vain yhdistelee summittaisesti, homma rupeaa nopeasti tuntumaan hevosen mielestä tylsältä. Kun liikkeet ketjuttaa, hevonen tietää, että kun se tekee jokaisen tehtävän hyvin, se saa tehdä seuraavan tehtävän ja saa lopuksi palkan. Hevosen asenne muuttuu ja se ajattelee, että jee, mä saan tehdä tämän tehtävän.

Hännnilän demoratsukot tekivät kolmen ja viiden liikkeen ketjuja. Hevoselle voi opettaa paljon pidempiäkin liikeketjuja ja kannattaakin opettaa.

Esimerkiksi 6-vuotiaalle Allu-ponille opetettiin katkarapujumppa. Ketjussa on viisi osaa: lisää liikettä + väistä takaosaa + väistä etuosaa + väistä takaosaa + lisää liikettä.

Katkarapu on mainio kehonhallinta- ja jumppaliike hevoselle. Takaosan väistö pyöristää selkää, venyttää ja vie painoa eteen. Etuosan väistö vie painoa takajaloille ja nostaa rintakehää. Ketjua tehdessään hevonen myös rupeaa ennakoimaan ja alkaa liikkua paremmassa tasapainossa, ryhdikkäänä ja pyöreänä, niin että se on koko ajan valmis väistämään kumpaa tahansa, etu- tai takaosaansa.

OSAATKO KAHDEN KERTOTAULUN?

− Päätä ennen liikkeelle lähtöä, kuinka monta askelta haluat ja palkitse vain, jos hevonen ottaa niin monta askelta kuin halusit. Jos hevonen pysähtyy ennen kriteerin täytymistä, älä palkitse, vaan pyydä uudelleen liikkeelle ja pidä kriteeri samana.

Allu-ruunan kanssa harjoiteltiin keston lisäämistä käyntiin. Tulevan tuntiratsun ratsukoulutus oli ottanut takapakkia, kun hevonen oli alkuinnostuksen jälkeen keskittynyt lähinnä sähläämiseen.

Keston lisääminen liikkeeseen tarkoittaa sitä, että hevonen jatkaa pyydettyä liikettä, kunnes toisin pyydetään. Esimerkiksi seisoo paikallaan, kunnes pyydetään liikkeelle, kävelee, ravaa tai laukkaa, kunnes pidätetään tai jatkaa pohkeenväistöä, kunnes tulee uusi pyyntö.

Kestoa opettaessa on tärkeää edetä riittävän pienin askelin niin että hevosen motivaatio säilyy. Tärkeää on myös palkita oikeasti summittaisesti. Kaimio on huomannut, että jos palkitsemisessa on edes kaukainen logiikka, eläin oppii sen ja rupeaa ennakoimaan.

− Palkita voi millä tahansa summittaisella tahdilla. Minulle se on kuitenkin haastavaa, en ole riittävän summittainen ihminen. Jos minulle ei ole kertotaulua apuna, alan ennen pitkää toistamaan itseäni ja silloin koulutus ei etene.

Kaimio käyttää kestoa opettaessaan usein kahden kertotaulua. Esimerkiksi liikkeellä pysymiseen kestoa voi kasvattaa palkitsemalla ensin kahdesta askeleesta ja seuraavalla eteenpäin nytkähdyksellä neljästä askeleesta, sitten kahdesta, kuudesta, kahdesta, neljästä, kahdesta, kahdeksasta… Tärkeää on, että alussa käydään aina välillä kahdessa, mutta että keskimääräinen askeleiden määrä kasvaa harjoituksen edetessä. Näin kestoa pääsee pikkuhiljaa kasvattamaan kohti varttia ja vaikka tuntia.

− Silloin tällöin hevosta kannattaa myöhemminkin palkita jo aloittamisesta, esimerkiksi niistä kahdesta ekasta askeleesta. Jos palkinto tulee aina vaikka vasta vartin ravipätkän jälkeen, hevonen laiskistuu ja motivoituu liikkumaan vasta, kun 15 minuutin raja lähenee. Nämä ovat niitä hevosia, jotka ”vaativat käynnistyäkseen pitkän veryttelyn”.

Allu-ponin ilme kirkastui, kun sille selvisi, että sen kannattaa pysyä liikkeellä, sillä palkkio tulee ehkä juuri seuraavasta askeleesta.

− Hevoset oppivat systeemejä. Kun kerran opetat niille, mitä kesto tarkoittaa, se on seuraavalla kerralla jo helpompaa. Samoin käy, kun opetat liikeketjuja. Hevonen oppii, että palkkio odottaa jossakin, kunhan se tekee pyydetyt tehtävät.

Esiintyvien eläinten kouluttaminen on Kaimion päätyö. Kovan kysynnän vuoksi hän kiertää sivutyönään luennoimassa ympäri Suomen, yhden luennon kuukaudessa. Tuossa kuukausijonossa hevosihmiset ovat samalla viivalla kaikkien muiden eläinlajien harrastajien kanssa. Hännilän tilalle Ratsuhevosen koulutus -luennolle kerääntynyt 60-päinen yleisö sai siis harvinaista herkkua. Sunnuntainen luento oli kertaus, tiivistys ja päivitys jokunen vuosi sitten järjestetystä, vuoden kestäneestä samannimisestä koulutuksesta ja Kaimio kokosi sen pyynnöstä. Luento saa mahdollisesti jatko-osan, mahdollisesti samassa paikassa.

Luennon järjestivät Project Happy Athlete ja Hännilän tila.

***

TEKSTI: Teija Uurinmäki

Vastaa

About teijauu