Kanipakka on taitelijan oma satumaailma

KUUKAUDEN KUVITTAJA. Kuvataiteilija, keraamikko Terhi Mickelssonin satumainen tyyli on helposti tunnistettava. Hän on kasvattanut hahmolaumaansa jo 30 vuotta. Olet varmasti törmännyt Mickelssonin viattomiin eläinhahmoihin kahvipöydässä, eteisen naulakossa, vastaantulijan olalla tai sohvalla. Usein pääosassa on pieni pupu – tai hevonen. Nyt Mickelssonin kuvituksia voi ihailla myös kesäkuun Heportteri-lehdessä.

Miksi maalaat ja muovaat eläimiä et ihmisiä?

− Eläimet ovat kiehtoneet minua lapsesta saakka. Vaikka asuimme Helsingin keskustassa, minulla oli koira, undulaatteja, marsuja, hiiriä ja akvaario. Leikin pienillä muovieläimillä, en nukeilla kuten sisareni. 

Maalauksissasi ja keramiikassasi pääosassa ovat puput, hevoset, kissat, koirat ja suomalaisen metsän asukit. Onko jokaisella eläimellä sinulle jokin symbolinen merkitys?

− Olen aina pitänyt piirtämisestä ja lapsenakin piirsin aina eläimiä. Hevoset olivat silloinkin lempiaiheeni. En tiedä, onko töissäni sen kummempaa symboliikkaa, ei ainakaan tietoista.

Mitä hevonen merkitsee sinulle?

− Olen aina ollut hevoshullu. Pienenä ratsastin maalla suomenhevosilla ja 12-vuotiaana menin Kilon ratsastuskouluun. Siellä oli ihania poneja! Muistan vieläkin niiden nimiä: Rudi, Oselka, Tulipan. Annoin muuten tuon Rudin sitten myöhemmin pojalleni nimeksi.

Terhi Mickelssonin omassa satumaailmassa elää muun muassa koiria ja tietenkin hevoslauma. Hevoset elävät mahdollisimman hevosmaista elämää, kesän laumana isolla laitumella, talven yli pihatossa.
Kuva: Rudi Mickelsson

Hahmosi ovat satumaisia. Satuiletko niitä luodessasi? Sepitätkö kuville tarinoita?

− Töissäni ei ole sen kummempia tarinoita takana. Alan vaan tekemään kuvia. Istun alas työhuoneelle ja aloitan uusia juttuja. Viime syksynä Helsingin kirjamessuilla eräs kustantaja lähestyi minua ja nyt on kyllä kirjakin mietintämyssyn alla.

Kanipakassa asuu monenkirjava eläinlauma. Kerrotko laumasi jäsenistä?

− Muutin kolme vuotta sitten Helsingistä Lohjalle Kanipakkaan ja tästä olen rakentamassa pikkuhiljaa omaa satumaailmaani. Halusin saada koko sirkukseni samaan pihaan. Olin ihan kypsynyt kodin ja pajan väliseen surffailuun ja halusin saada työhuoneeni ja hevoset omaan pihaan. Lohjalta löytyi pikkutila, jonka ristin Kanipakaksi. Kun muutin tänne, minulla oli pari issikkaa ja kaksi villakoiraa. Nyt lauma on kasvanut jo kahdella omalla islanninhevosvarsalla, joista nuorin syntyi nyt kesäkuussa. Kanipakassa asuu nyt neljä omaa islanninhevosta, jotka kaikki ovat omia kasvattejani ja lisäksi yksi torinhevonen ja sitten on vielä naapureiden islanninhevonen. Romaniasta koiratarhalta muutti rescuekoira Argos. Sitten täällä on kaneja ja kanoja. Luulen, että laumani on nyt valmis. 

Eläintensuojelu on sinulle tärkeää. Jos sinulla olisi taikasauva, jolla voisit parantaa eläinten oloja, minkä asian muuttaisit ensimmäisenä?

− Eläinten kaltoinkohtelu on maailman räikein epäkohta. Mittakaavassaan lohduton. On käsittämätöntä, millaisiin julmiin tekoihin ihmiset pystyvät maailmalla ja myös Suomessa. Turkistarhaus pitäisi lopettaa heti! 

AJANKOHTAISTA. Mickelsson järjestää Kanipakassa kursseja (taiteilua, hevostelua) kysynnän mukaan. Kanipakan Ateljeen ovet ovat auki vierailijoille – sovi vierailusta kuitenkin etukäteen, jotta emäntä on paikalla. Syyskuun 22. päivä Kanipakassa järjestetään Kekrit. Silloin mäellä käsityöläisiä, keramiikkapaja, kahvila, issikkaratsastusta yms.

www.terhimickelsson.com

***

Koonnut: Teija Uurinmäki

***

Vastaa

About teijauu